ETUSIVU                          

.

Kotiseutumatka Impilahdelle 6. - 10.6.2013.

Seuran Hallitus

Sivuja päivitetty 26.06.2011.

Impilahti-Seura / Karjalan Liitto

Pertti Vuotilan kuvasarja Karjalan matkalta Impilahdelle lisätty sivulle JÄSENEKSI  (KK)

IMPILAHTI 

Impilahti sijaitsee Laatokan koillislaidalla. Sen kallioperusta on muodostunut pääosin kovista ja kiteisistä kivilaaduista kuten graniitista, gneissistä ja kiilleliuskeista.

LAATOKAN RANTAMAA

Impilahden maasto on vaihtelevaa. Laatokan rantamaan jyrkkärinteiset mäet ja vehmaat laaksot tuovat maisemaan oman viehätyksensä. Rantojen korkeat kallioniemet työntyvät monin paikoin pitkälle Laatokkaan. Mainittakoon niistä vaikkapa kaunis Huunukanniemi. Niemien väliin jää ravinnerikkaita notkoja ja kapeita, syviä lahtia. kuten Impilahti, Sumerianlahti, Haukkalahti, Korinojanlahti sekä joukko pieniä vuonomaisia lahtia.

Impilahden ja Pitkärannan edustalle levittäytyy vehmas saaristo. Suurimmissa saarissa kuten Mäkisalossa ja Pellatsalossa voitiin ennen talvisotaa harjoittaa maataloutta, eräät saaret, esimerkkinä Pitkärannan edustan Vuoratsu, olivat karun kauniita kalliosaaria.

Rannikon tuntumassa on joukko korkeita vuoria. Mäkisalon Linnavuori ja Pekonvuori, Impilahden Pullinvuori ja Haukkaselän Haukkavuori ovat muinoin vainojen aikaan tarjonneet asukkaille pakopaikan.

IMPILAHDEN-SUISTAMON VAARAMAA

Laatokalta pohjoiseen mentäessä maaston keskikorkeus lisääntyy. Alkaa Karjalan vuorijonon liuskeisten kivilaatujen vyöhyke, jossa esiintyy mm. erilaisia malmeja. Vähitellen maasto myös muuttuu kumpuilevaksi, maisemanpiirteitä pyöristävät lukuisat soraharjut, ja myös joet ja järvet antavat maisemalle oman viehätyksensä. Tätä aluetta kutsutaan Impilahden-Suistamon vaaramaaksi.

Paikoin joet kuohuvat koskina. Onnenkoski Impilahden kirkonkylän läheisyydessä, Kulismajoen Jukakoski Ruokojärvellä ja Koirinojan koski olivat aikoinaan varsinkin kevättulvien aikaan suosittuja retkeilykohteita.

RAJA-KARJALAN METSÄ- JA RÄMEALUE

Vaara-alueen koillis- ja pohjoispuolella avautuu kolmas maastovyöhyke, Raja-Karjalan metsä- ja rämemaa. Siihen kuuluu Impilahden alueen koillinen kulma. Sieltä hakattiin entisaikaan vuosittain suuret määrät puutavaraa sahojen käyttöön, ja tukinuitto tarjosi kevätaikaan lisäansioita pääosin pienviljelyvaltaisen alueen väestölle. Myös tervanpoltosta saatiin lisätuloja.

ELÄMÄ ERÄNKÄYNNIN VARASSA

Laatokan pohjoisrannat ja niiden takaiset metsät tarjosivat jo ennen kaskiviljelyksen alkua toimeentulon erämiehille ja kalastajille. Tuolloin mm.hirviä ja metsäpeuroja oli runsaasti. Karhunkaato kuului jokatalviseen eränkäyntiin. Myös turkiseläinten metsästys tarjosi lisäansioita.

Laatokan kalakanta oli rikas ja monipuolinen. Siika, muikku ja kuore olivat yleisimmät saaliskalat. Varsinkin kuoretta kuivattiin keväisin kuivakalaksi. Hauki, lahna ja särki kuuluivat jokapäiväisiin saaliisiin. Kuha ja ankerias olivat haluttuja kaupunkien markkinoilla samoin kuin harvemmin saatavat lohikalat nieriä ja harjus. Lohtakin saatiin. Laatokan lohi kuului niin sanottuun reliktikalakantaan, joka oli jäänyt järveen niiltä ajoilta, jolloin Laatokka vielä oli valtameren yhteydessä.. Harvinaisimpia saaliskalalaatuja olivat sampi, jonka mäti oli arvokasta kaviaaria ja miekkakala, joka vain ani harvoin ui pyydykseen.

ILMASTO JA KASVILLISUUS

Laatokan rannikkovyöhyke oli pääosaltaan aluetta, jolla halla vain harvoin vieraili. Impilahden osalta ilmastosta on käytetty määritettä ”väli-ilmasto”. Se merkitsee itäisen päätyypin ilmastoa, jossa kesät ovat yleensä lämpimät ja sateiset, ja talvet kylmiä. Kasvuolot olivat edulliset. Rannikkoalueen savipelloilla menestyivät lähes kaikki tavallisimmat viljelykasvit. Myös luonnonvarainen kasvusto oli rikas. Melko yleisesti rantavyöhykkeellä kasvoi jaloja lehtipuita ja siellä viihtyivät myös muutamat lehtojen arat pensaskasvit ja monet harvinaiset kukat. Tohtori Oskar Relander on kuvannut vuonna 1893 ilmestyneessä kirjassaan Karjalan kuvia tämän Laatokan ranta-alueen rehevyyttä. Kun maaperän viljavuusastetta on mitattu asteikolla 1-12, saa mantereinen ja karu Raja-Karjala tunnusluvukseen 6,5, kun taas Laatokan rantamaan vastaava tunnusluku on 9. Kun kasvuston herkkyysmittarina käytetään putkilokasvien lajirunsautta, tulee Laatokan rantamaan rehevimmän osan Sortavala-Harlu lukemaksi 614, Impilahden 514, mutta esim. Suojärven vain 252.

PIENTÄ HISTORIANTIETOA

Taka-Karjalaksi nimitetystä alueesta, johon Impilahtikin kuului, on varhaisilta ajoilta vain niukasti kirjallista tietoa. Vasta keskiajan loppupuolelta löytyvät Ruotsin historiasta ensimmäiset maininnat karjalaisista, jotka kävivät kahinoita perinteisestä Lapin verotusoikeudestaan. Ruotsalaiset käyttivät tuolloin karjalaisista nimitystä ryssät. Elettiin vielä ns.kalevalaista aikaa.

Ruotsin ja Venäjän välillä vuosikausia jatkuneet levottomuudet yritettiin ensi kerran sopia vuonna 1323 tehdyssä Pähkinäsaaren rauhassa. Tuolloin lähes koko Karjala joutui Novgorodin suurruhtinaan valtaan. Verotusta varten valtakunta jaettiin viiteen verotusalueeseen. Impilahti kuului Sortavalan pogostaan ja näin ollen ns. vatjan viidennekseen.

Katso kirjasta Paavo Koponen: Esi-isiemme Impilahti s.26-28

Vanhojen veroluetteloiden pohjalta voidaan tarkastella asutuksen ja väestömäärien muutoksia. Esimerkiksi vuonna 1500 Impilahdella oli 20 kylää ja niissä yhteensä 139 taloa. Pitäjässä oli tuolloin 188 veronmaksuun kykenevää miestä (jousen jännittämiseen pystyvää). Tyypillisessä impilahtelaiskylässä asui siihen aikaan noin 50 ihmistä.

Pähkinäsaaren rauha oli vain alku pitkälle sotien ja rauhanaikojen sarjalle. Vuosien kuluessa nimenomaan idän ja lännen väliin jäävä Karjalan alue joutui vähän väliä sotatantereeksi. Kun sotaa seuraava rauha muutti rajaa, ei rauhanteko yleensä merkinnyt kansalle rauhaa, vaan vain muuttuneita oloja. Uuden isännän mukana tulivat yleensä ensiksi uudet verotusohjeet. Myös vaadittiin elämään maassa maan tavalla. Monet muuttivat tuolloin maasta pois. Noiden aikojen veroluettelot kertovat karua kieltään tyhjentyneistä kylistä ja jonnekin kadonneista asukkaista..

IMPILAHTI SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKANA

Impilahden kunnan syntyaikana pidetään vuotta 1727, sillä tuolloin maakirjassa mainitaan ensimmäisen kerran Impilahden pogosta. Aikaisemmin impilahti oli kuulunut ensin Sortavalan ja sitten siitä erotettuun Suistamon pogostaan

Kun Suomi itsenäistyi, maan lainsäädäntö muutti kunnallishallintoa kansanvaltaisemmaksi. Kunnat saivat velvollisuuksien lisäksi myös oikeuksia päättää itse kehityksestään ja tavastaan palvella kuntalaisia. Impilahden kunta ehti toimia pari vuosikymmentä aikansa oloihin katsoen nykyaikaisena, jopa edistysmielisenä kuntana. Kunnan johtotehtäviin oli saatu järkeviä ja tarmokkaita henkilöitä.

Ennen talvisotaa v.1939 Impilahden kunnan erottivat vanhasta Venäjänrajasta Salmin ja osittain Suojärven kunnat. Impilahden asukasmäärä oli tuolloin n.14.500.

Pääosa väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Pitäjä oli pienviljelysvaltainen. Tilojen keskimääräinen peltokoko oli v. 1939 6,4 ha. Maanviljelyksen ohella ansiotuloja saatiin myös metsätöistä ja mm. Pitkärannan teollisuuslaitoksista ja kaivosteollisuuden tarjoamista töistä.

Kunnan tihein asutus oli keskittynyt Sortavala-Salmi maantien varteen. Impilahden pitäjähistorioissa nimetään 27 kylää. Kunnan teollisuuskeskus ja suurin asutustaajama oli Pitkäranta, hallintokeskus Impilahti ja ortodoksisen seurakunnan keskus Kitelä.

Kyläkuvaukset karttaliitteen nimillä hakien

Rajakarjalaiseen tapaan Impilahden väestö kuului pääosin kahteen uskontokuntaan. Luterilaisia oli n. 8000 ja ortodokseja n.6500. Alueella toimi myös muutamia muita pieniä uskontokuntia.

Impilahden hautausmaat ja kirkot  MUISTOKIVIPROJEKTI

Impilahti jäi v.1939 alkaneen sodan jalkoihin. Suomalaiset polttivat peräytyessään pääosan kunnan alueen itäosan asumuksista. Viimeisin tämän rintamasuunnan lähes kokonaan poltettu kylä oli Kitelä. Talvisodan rintama jähmettyi Kitelän pohjoiselle laidalle rautatielinjan tasalle. Kunnan itäosaan syntyi talvisodan historiasta hyvin tunnettu Lemetin suurmotti.

DVD-videoesittely ”Kollaa, Lemetti, Petäjäsaari, Nietjärvi

Impilahden länsiosan kylät jäivät välirauhan 1944 jälkeen pääosin ehjinä venäläisille, mutta vuosien kuluessa niiden rakennuskanta on hävitetty, ja suomalaisajan muistoina on jäljellä enää vain muutamia vanhoja asuinrakennuksia Pitkärannassa ja Impilahden kirkonkylässä. Nykyään uudet venäläisten rakentamat tiet jättävät sivuun monet entiset autioiksi jääneet kylät, ja metsä on vallannut niiden peltoaukeat. Vanhojen asuinpaikkojen löytäminen vanhojen karttojen avulla rehevöityneestä maastosta on hankalaa ja onnistuu varmimmin esimerkiksi GPS paikannuslaitteen avulla.

IMPILAHTELAIS-SEUROJEN HISTORIAA

IMPILAHTELAISIA KIRJOJA

Sotien 1939-1944 jälkeen luovutetun alueen karjalaiset kokosivat voimansa uusilla asuinalueillaan muistojen tallentamiseksi ja vanhan kulttuurinsa säilyttämiseksi. Alettiin perustaa kotiseutuseuroja. Niin syntyi v.1948 myös Impilahtelaisten Seura ry ja sen osaksi Pääkaupungin Impilahtelaiset. Jälkimäinen rekisteröitiin omaksi yhdistyksekseen v.1974. Impilahtelaisten Seura ry:n jäseniksi liittyivät pääosin Savoon ja Pohjois-Karjalaan evakuoidut impilahtelaiset ja heidän jälkeläisensä.

Seurojen toimintaan on vuosien varrella kuulunut monimuotoista ohjelmaa. Menetetyn kotiseudun muistojen tallentaminen arvioitiin alusta alkaen erääksi tärkeimmistä toimista. Vuonna 1948 perustettu Impiranta-Säätiö antoi vuosien varrella merkittävää rahallista tukea monien hankkeitten toteuttamiseen. Säätiön kustantamina ilmestyi Simo Härkösen kirjoittama Impilahti-kirja v.1950 ja vuonna 1938 julkaistun A.A.A.Laitisen Impilahden pitäjän ja seurakunnan historia. Jälkimmäisestä otettiin uusi painos v. 2006.. Paavo Koposen kirja Esi-isiemme impilahti ilmestyi v.1982 ja sen toinen painos v.2002. Paavo Koposen Muistojemme Impilahti- kirjan 1. painos ilmestyi v.1990 ja toinen painos 2002.

Myös muuta kotiseutuun liittyvää kirjallisuutta on otettu seuran varastoon myyntiä varten. Impilahtelaisia kirjoja ja Myynissä–hakemistosta voit etsiä kyseisiä teoksia.

IMPILAHTELAINEN

Impilahtelaisseurojen yhdyssiteenä on vuodesta 1954 alkaen ollut jäsenlehti Impilahtelainen. Lehden avustajina on vuosien varrella toiminut suuri joukko seuran jäseniä. Aineiston kokoamisesta ja kirjoitusten oikeakielisyydestä on vastannut kulloinkin toimeen valittu päätoimittaja. Viime vuosina on lehden toimesta koottu aktiivisia alueellisia avustajia toimitustyöhön. Myös ns. kyläkummitoiminta on aluillaan. Kyläkummien avulla seuran jäsenet voivat saada tietoa mm.sukujensa kotikylien entisajan asioista.

IMPILAHTELAISSEURAT YHDISTYVÄT

Vuoden 2000 ja 2001 aikana yhdistettiin edellä mainitut Impilahtelaisten Seura ry ja Pääkaupungin Impilahtelaiset ry Impilahti-Seura ry:ksi. Vuonna 2003 lakkautettiin Impiranta-Säätiö ja sen varat siirrettiin Impilahti-Seura ry:n käyttöön.

Impilahti-Seura ry:n hallitus vuonna 2010-2011. (yhteystiedot IMPILAHTELAINEN – lehden takasivulla)  Pj. Pertti Hämäläinen, vpj. Tulula Hämäläinen, jäsenet: Eira Kokkonen, Pertti Vuotila, Sinikka Taskinen, Sappo Karisalo, Maija Tenojoki, varajäsenet: Kirsti Hiltunen, Matti Saarialho. Hallituksen sihteerinä toimii Outi Valpas

IMPILAHTI-SEURA RY:n TOIMINTAA

Nykyään Impilahti-Seura ry:n jäsenmäärä on runsaat 800. Seura järjestää sääntöjensä mukaan vuotuisin monimuotoista toimintaa. Seuran kesäjuhlat järjestetään joka toinen vuosi. Impilahtijuhlia on vuodesta 2006 lähtien vietetty Punkaharjulla Itä-Karjalan Kansanopistolla. Eri teemoille pohjautuvia jäsenten kuukausitapaamisia on järjestetty Karjala-talon tiloissa Helsingissä. Perinteiseen toimintaan ovat kuuluneet myös kesämatkat kotiseudulle, kirkkopyhä keväällä ja perinnelounas syksyllä.

Vuosien suur-urakkana seuralla oli Impilahden kirkkojen, kirkkomaitten ja tsasounien muistokivien pystytys. Se on saatettu onnistuneesti loppuun ja 19 kohteeseen on asetettu massiivinen muistomerkki.vrt. Impilahden hautausmaat ja kirkot MUISTOKIVIPROJEKTI

Seuran epäviralliseen toimintaan on kuulunut myös yhteydenpitoa nyky Impilahden venäläisväestöön.

Pitkärantaan on sikäläisin voimin perustettu paikallista asujaimistoa ajatellen kotiseutumuseo. Impilahden menneisyys ja mm. sotahistoria on asiallisissa museotiloissa esillä melko hyvin. Kesämatkalla 2006 museota esiteltiin mm. Impilahti-Seuran jäsenille. Paikallisen museoväen taholta esitettiin tuolloin toivomus, että yhteyttä Impilahti-Seuraan voitaisiin pitää jatkossa yllä ainakin kesämatkojen yhteydessä.

Pitkärantaan on pystytetty pääosin suomalaisten seurakuntien lahjoitusvarojen turvin sekä luterilainen että ortodoksinen kirkkorakennus. Impilahti-seuran jäsenistö on kotiseutumatkoillaan pitänyt epävirallista yhteyttä seurakunnissa hengellistä työtä tekeviin. (TJ)

 

IMPILAHTI-INTERNET-SIVUSTON OVAT KOONNEET:

Pertti Hämäläinen (PH), Keijo Hämäläinen (KH), Tauno Judin (TJ), Martta Kivi (MK), Marja Rantanen (MR), Aaro Sario (AS)

Perussivujen tekijä on atk-kotihuolto@atk-kotihuolto.fi

Sivujen taiton on tehnyt Kari Kaste. (KK)   Päivitykset ja korjaukset Pertti Vuotila

SIVUN ALKUUN