HAUKKASELKÄHaukkaselkä oli Laatokan rantakylä Impilahdelle kuuluneen rantakaistan keskivälissä. Se rajoittui pohjoisessa Kitelään, idässä Hunttilaan, etelässä Mursulaan ja lännessä Syskyään.
Sekä pinta-alansa että asukasmääränsä perusteella Haukkaselkä oli yksi Impilahden pienimmistä kylistä.Kylä sijaitsi Sumerianlahden ja Haukkalahden välissä niin että monikilometrinen Kuivaniemi kuului sen alueeseen. Myös Mursulanlahden edustalla oleva kolmekilometrinen kallioinen Vuoratsun saari kuului Haukkaselkään. Vuoratsu tuli talvisodan 1940-41 aikana tunnetuksi Pitkärannan saaristoa puolustavien joukkojen huoltotukikohtana.
Haukkaselän asutus oli selänteellä, joka kohosi 40-50 metriä Laatokan pinnan yläpuolelle. Kylän pohjoispuolella oli metsän ympäröimä Kuivalampi ja kylän keskellä Haukkalampi.. Molemmat lammet olivat suurehkoja, noin kilometrin pituisia ja runsaskalaisia. Haukkalahti muodosti rajan idässä olevaan Hunttilaan. Lahden perukka oli kahden kilometrin matkalta kapeaa vuonoa, jonka kallioseinämät kohosivat kymmenien metrien korkeuteen. Kylän komein kohta sijaitsi sen kaakkoisosassa. Siellä Haukkavuoren huippu kohosi 93 metrin korkeuteen. Se oli kyläläisten kokkomäki. Muinaisina aikoina se oli ollut hyvä tähystyspaikka ja tarjonnut turvan ryöstäviä vihollisia vastaan. Myös korkeat Suonvaara, Konganmäki ja Katajamäki kuuluivat kylän alueeseen.
Haukkaselkäläisten pellot suikertelivat kapeina ja pitkinä vaarojen välisissä notkelmissa ja talot oli rakennettu niiden laitamille. Haukkalahden kapea ranta-alue oli lähes asumaton. Kylän kolmisenkymmentä taloa oli rakennettu Haukkalammen ympärille ja suurin osa asukkaista sai toimeentulonsa maataloudesta. Kylä oli pienviljelyvaltainen, keskimääräinen tilakoko oli vain 10 hehtaaria ja kylän suurimman tilan koko oli vain 20 ha.
Haukkaselkäläiset hankkivat lisätoimeentuloa metsätöistä ja käsiteollisuudesta. Myös läheinen Hunttilan tiilitehdas tarjosi lisäansioita. Laatokan kalastus oli kyläläisille vain kotitarvekalastusta.
Kylän kulkuyhteydet lähikyliin olivat hankalat. Kitilän kaupoissa asioitiin, mutta harvemmin matka suuntautui Kirkonkylään saakka, jonne matkaa kertyi toista peninkulmaa. Aikaisemmin kyläläisillä oli ollut Sumerianlahden puolella suuri kirkkovene, jolla oli soudettu Sumerian joen rantaan. Sieltä kirkolle oli vielä kolmen kilometrin jalkamatka. Koulua käytiin Kitilässä, myös maanviljelysseuratoimintaan ja urheiluharrastuksiin tarjoutui mahdollisuus Kitilässä.
Haukkaselän väki vaihtui vuosisatojen kuluessa niin, että sukujen juuria on melko vaikea seurata. 1600-luvulla tiedetään kylässä asuneen ”ruotsheja”, luterilaista väestöä. Isonvihan vuosina 1700-luvulla he katosivat, ja vasta olojen rauhoituttua tuli uutta väkeä tilalle.
Talvisodan aikana Kitelän suurmotti levittäytyi kylän alueelle, ja ajoittain Haukkalampi muodosti sotajoukkojen hataran rajan. Aivan sodan lopussa kylä joutui kokonaan neuvostojoukkojen haltuun ja he kaivautuivat asemiin mm. kylän itälaidalla sijaitsevalle Kitelän ( Haukkaselän) hautausmaalle.
Nykyisellään kylä on autio ja vanhat asumusten rauniot ovat häviämässä metsiin.
Haukkaselästä lähtöisin olevia sukuja
Ruuskanen, Heikkurinen, Mujunen, Kauppinen, Laitinen, Kohonen, Kesonen, Pesonen, Mäkinen, Malva, Kastinen, Heikkinen, Hakkarainen, Hirvonen, Kanerva, Leppänen, Piitulainen, Pukarinen, Lehtonen ja Holopainen (TJ)
