HUNTTILA”Kylä Loanlahdessa Laatokan järven luona”, on maininta 1500 luvun vatjlaisesta verokirjasta. Kylä on Hunttila ja näin ollen sen ensimmäiset asukkaat ovat tulleet ”susikyläänsä”todennäköisesti jo 1400-luvulla. Hunttilan nimi on arveltu juontuvan ruotsinkielen sanasta ”hund”, koira, joka , vanhassa suomessa on tarkoittanut myös sutta, hukkaa.
Hunttila on Laatokan sylissä, sillä sen rantaviiva alkaen kylän länsilaidalta Haukkalahden pohjukasta Nuolainiemen kärkeen on viisi kilometriä ja sieltä Koirinojan lahden perille kolmisen kilometriä. Kylän edustan suurin saari Lokasaari oli ennen sotia yhdistetty sillalla mantereeseen..Lokasaaren vieressä on Tsasounasaari, jossa perimätiedon mukaan oli 1600-luvulla ollut pieni tsasouna.
Hunttila on mäkien kylä. Lähellä kylän pohjoispäätä kohoavan Linnavuoren itäinen seinämä on kymmenien metrien korkuinen. Mäen huippu on 71 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnavuori oli muinaisina vainoaikoina lähiseudun asukkaiden pakopaikka. 91,6 m korkea Rissalinmäki ja 91 metrinen Vaaherselkä vievät voiton Linnavuoresta ja niistä etelään on vielä 75-metrinen Suurvaara, ja Nuolainniemellä kaksi 70 metrin mäkeä. Näiltä mäiltä näki kauas Laatokalle.
Kylässä elettiin ennen sotia maataloudesta, vaikka tällaiseen kalliomaastoon olikin vaikeaa raivata viljelysalaa. Kylän ainoa kaksikilometrinen peltojono oli Nuolainniemen keskellä. Myös maantien varressa oli muutamia peltoaloja, mutta yleensä pellot olivat pieniä. Kallioden väliset notkot olivat kuitenkin runsasravinteisia kivennäismaita. Maanviljelyksestä ja karjanhoidosta hunttilalaiset saivat pääasiallisen toimeentulonsa. Mutta oli kylässä ollut myös teollisia työpaikkoja. Sieltä oli louhittu ja kuljetettu proomuilla posliinitehtaiden raaka-aineeksi maasälpää tsaarin Venäjälle.
Suomen itsenäisyyden ajalla merkittäväksi työnantajaksi nousi Hunttilan tiilitehdas, jonka korkeasta savupiipusta tuli kylän tunnus ja merimerkki Laatokan kulkijoille. Tiilitehdas vaati noina aikoina paljon käsityötä ja näin ollen se tarjosi merkittävästi ansioita kyläläisille. Tehdas tuhoutui tulipalossa kesällä vuonna 1939.
Hunttilassa ei ollut yhtään kauppaa ja niin sieltä jouduttiin asioimaan Koirinojassa-Kitelässä ja Pitkärannassa. Liiketoimintaa kylässä harjoittivat ”Liha-Nissisen” veljekset, joitten kautta teuraskarja kulki markkinoille.
Vaikka Hunttila oli melkein veden saartama, siellä ei ollut yhtään ammattikalastajaa . Merenkulkijoina ja galjottojen kippareina osa miesväestä sai toimeentulonsa. Ennen talvisotaa kylässä asui kuusikymmentä perhettä ja osa heistä kävi töissä Pitkärannassa. Perheissä oli paljon lapsia, niinpä Hunttilassa toimi kaksiopettajainen kansakoulu.
Hunttilan asukkaista kaksi kolmasosaa oli luterilaisia, mutta uskontojen erilaisuus ei aiheuttanut eripuraa. Yhteismieltä kasvatettiin myös jo lapsuudesta alkaen mm.kyläkeinulla ja piirileikkipaikoilla.
Hunttila joutui talvisodan taistelutantereeksi ja neuvostojoukot tunkeutuivat kylätietä pohjoiseen, Kitelään.
Mottitaistelujen aikaan tiilitehtaan korkea piippu oli lentäjille tärkeä suuntaviitta. Kylästä jäi talvisodan jäljiltä pystyyn muutama talo. Nykyisin Hunttila on muuten autio, mutta Nuolainniemen rantamalle on noussut muutama kesähuvila. Kylän läpi Kitelään johtava tieura on ajokelvoton. (KH)
Hunttilan kylässä 1930-lvulla asuneiden sukujen (laajahko) nimiluettelo on löydettävissä kirjasta Paavo Koponen: Esi-isiemme Impilahti s. 208-209
