IMPILAHDEN KIRKONKYLÄ JA RANNANKYLÄ
Impilahden kirkonkylän ja Rannankylän maat sijoittuivat kauneudestaan kuuluisan seitsemän kilometriä pitkän Laatokan lahden, Impilahden, molemmille rantamille, sen pohjoispäähän.. Simo Härkönen kuvaa kirkonkylän maiseman muistuttavan jättiläisen portaita. ”Ensin rantaharjanne, sitten sairaalan rinne, edelleen kirkonkylän ylänkö ja ylimpänä kansakoulun mäki; välissä viljavia, paikoitellen syvennykseksi uurtuvia laaksoja ja siellä täällä kotoisasti metsää, metsää…” Impilahden naapureina oli pohjoisessa Metsäkylä, idässä Sumeria, etelässä Hättilä ja Huunukka, ja lännessä Janaslahti.
Impilahti on mainittu vuoden 1500 vatjalaisen viidenneksen verokirjassa. Kaiken kaikkiaan kylässä oli 15 taloa ja 20 veroa maksavaa miestä. Talot kuuluivat kolmeen eri perevaaraan ja yksi lisäksi Valamon luostarin lääniin. Kirkonkyläksi Impilahti on tullut kahdesti: ortodoksinen kirkko rakennettiin Kammosenmäelle jo 1500-luvulla, ja luterilainen seurakunta on ollut olemassa vuodesta 1638. Kirkonkyläksi Impilahtea on kutsuttu 1770-luvulta lähtien, jolloin luterilainen kirkko lopultakin saatiin valmiiksi. Uusi kirkko rakennettiin v. 1862 ja kirkon tienoosta tuli kylän ja vähitellen koko pitäjän hallinnon, kaupan ja sivistyksen sekä liikenteenkin keskipiste. Tänne johtivat maantiet, täältä löytyivät kauppaliikkeet, pankit, posti, koulu, apteekki ja vähän syrjemmällä sairaala.
Kuva: Kirkonkylä kaakon suunnalta
Kirkonkylässä ja Rannankylässä asui pitäjän virkamiehistöä, joiden käyttäytymistä muut kyläläiset seurasivat uteliaina. Kruununvouti, henkikirjoittaja, nimismies, poliisi, kirkkoherra, kappalainen, lukkari, kanttori ja suntio, agronomi, lääkäri, opettaja ja keskusneiti olivat ryhmä, joiden elämää muiden impilahtelaiskylien asukkaat eivät päässeet näkemään näin läheltä. Kirkonkylän maalaistaloissa kulki elämä perinteiseen malliin. Rahdinajo, kalastus ja merenkulku Laatokalla toivat lisäansiota monelle. Maatalous tehostui itsenäisessä Suomessa. Itä-Karjalan Kansanopiston malliviljelysten antama esimerkki ja aktiivinen maatalousneuvonta tuottivat nopeasti näkyvää tulosta.
Talvisota ei yltänyt Kirkonkylään asti, mutta pommitusten kohteeksi se silti joutui monet kerrat. Armeijojen esikunnat ja sotilasliikenne olivat vihollista houkuttelevia kohteita. Kirkko ja kansakoulu säilyivät kuin ihmeen kaupalla ehjinä. Jatkosodassa Kirkonkylässä toimi sotilashallintopiirin esikunta, jonka edustajat poistuivat kylästä viimeisinä syyskuussa 1944.
Nykyisin Impilahden kylä on Pitkärannan syrjäkylä, jossa on vajaat tuhat asukasta, kymmenkunta venäläisten rakentamaa kerrostaloa ja omakotitaloja. Stora Enson saha perustettiin vuonna 2003 ja on suuri työnantaja. Vanhoja suomalaiskauden rakennuksia ovat kunnantalo, posti, osuuspankki ja koulu (kulttuuritalona); luterilaisen kirkon paikalle on rakennettu asuintalo, kirkon portaat ovat jäljellä. Sankarihauta-alueelle impilahtelaisseurat ovat pystyttäneet lappeellaan olevan muistoristin. Itä-Karjalan Kansanopiston päärakennuksen rauniot löytyvät Viippulanniemeltä mäntymetsikön keskeltä. (MR)
Impilahden Kirkonkylän asukkaiden ( laajahko) sukunimien luettelo on mm. Paavo Koposen kirjan Esi-isiemme Impilahti sivulla 248
