KOIVUSELKÄ
Koivuselkä sijaitsi kaksi ja puoli kilometriä Koirinojanlahdesta koilliseen. Kylä mainitaan itsenäisenä kylänä maakirjoissa vasta 1681, mutta asumispaikkana se on vanha. Sieltä samoin kuin Koirinojasta on löydetty esineitä kivikaudelta neljän ja puolen tuhannen vuoden takaa. Levottomina vainon vuosina 1500 ja 1600 luvuilla vihollinen oli monet kerrat tullut kylään, mutta kylän väki oli tuolloin paennut itäisille saloille piilopirtteihin ja rauhallisen ajan tultua jälleen palannut.
Pinta-alaltaan Koivuselkä oli Impilahden laajimpia, sillä kylän läpimitta oli Koirinojan naapurina sijainneesta Keskikylästä Lavajärven kylänosaan linnuntietä kymmenkunta kilometriä. Keskikylän aukea oli läpimitaltaan liki pari kilometriä. Alue oli kumpuilevaa hyvämultaista viljelysmaata ja pääosa kyläläisistä saikin toimeentulonsa maanviljelyksestä. Kylässä oli vain pari pientä mökkiasumusta ja pari perhettä asui vuokralaisina. Keskikylästä länteen oli Saarikosken kylä, vaikka sen rajaus maastossa olikin epäselvää. Maataloustyöt sekä tehdastyö läheisessä Pitkärannassa antoivat kyläläisille elannon. Kun kylän peltoviljelmät olivat lähes kokonaan yhtenä alueena, olivat koivuselkäläiset tottuneet tekemään kausityöt pääosin talkoilla. Yhdessä kynnettiin, kylvettiin ja koottiin sato, korjattiin kylätietä ja jopa kuivattiin suuri suo pelloksi. Kylän väestä osa kuului luterilaiseen ja osa kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan, mutta uskonasiat eivät erottaneet ihmisiä. Lähin koulu oli Koirinojassa, ja koivuselkäläiset toimivat koirinojalaisten kanssa samoissa kyläyhdistysten riennoisssa.
Koivuselän eteläosassa ei ollut suuria järviä, mutta pieni Kurkilampi tarjosi uintimahdollisuuden varsinkin lapsille. Koivuselän läpi virtasi kapea Koirinjoki. Kevättulvien aikaan sitä pitkin uitettiin tukkeja ja uittotyö tarjosi kylän miesväelle töitä pariksi kuukaudeksi. Varsinkin Koivuselän pohjoisten osien asukkaat olivat myös taitavia metsämiehiä. Saloilla riitti riistaa, ja karhunkaatoa pidettiin rohkeitten miesten mittana.
Koivuselän läpi vei kylätie Nietjärvelle ja sen toinen haara Vuortanajärvelle ja Lavajärvelle
Myös Lemetin tie kulki kylän laitaa. Lemetissä oli kylälle tärkeä vesimylly. Koivuselkä oli 1930-luvulla lepäviljan suhteen omavarainen.
Talvisodan tunnetut mottitaistelut käytiin Lemetin tien tuntumassa, ja sodan loppuvaiheissa Koivuselän aukeitten kautta kulki Laatokan rantaa vartioivien suomalaisjoukkojen tärkeä huoltoväylä. Nykyisin kylä on autio.(KH)
Koivuselkäläisiä sukunimiä 1930-luvulla olivat mm: Voutilainen, Ronkainen, Kuikka, Loijas, Romanoff, Kikari, Kettu, Notkola, Nissinen, Pulkkinen, Kokko, Kervinen, Sirko ja Voutilainen
