MURSULAKirjasta Esi-isien Impilahti: ”Laatokasta pistää pohjoista kohden kolme kilometriä pitkä ja kolmisensataa metriä leveä vuonomainen lahti. Sen suuta vartioi jylhän kallioinen ja korkea Vuoratsun saari. Myös lahden molemmin puolin olevat kallioiset rannat kohoavat vuoriksi. Lahdessa on yksi ainoa saari, Kuikkasaari, sekä pari luotoa. Muuten se on selkeä ja syvärantainen. Lahden perukoille ja sen sivustoille karjalaiset raivasivat aikoinaan koukeroisia peltokaistaleitaan ja rakensivat niiden lomaan pienen kylän asumukset. Kylä on nimeltään Mursula. Sen mukaan lahteakin kutsutaan Mursulanlahdeksi.”
Kuva: Vuoratsun saarelta Kuivaniemeen päin
Ja Paavo Koponen jatkaa:
”Vanhat mursulalaiset olivat osanneet valita asuinpaikkansa taitavasti. Vuonomaista lahteaan pitkin he pääsivät vaivattomasti Laatokalle, joka oli entisaikaan käyttökelpoisin kulkutie sekä kesällä että talvella. Laatokasta he saivat kalaa ja norppia, talvisin sen jäältä metsänriistaakin niin paljon kuin tarvitsivat. Mursulanlahden pohjukka oli jo suojassa pahimmilta myrskyiltä. Siellä oli leppeää asua ja viljellä maata”.
Mursula kylännimenä ei sinänsä vaadi arvausta. Tiedetään, että kylä on saanut alkunsa silloin, kun karjalainen kaskenpoltto ja peltoviljely oli aluillaan. Paikannimi ”Pykälistönmäki”jo viittaa siihen. Mursula kuitenkin mainitaan maakirjoissa vasta suuren Pohjansodan jälkeen v. 1722, jolloin siellä olivat asuneet Pehr ja Henrik Lödjöin (Lötjöset) ja heitä voitaneen pitää Mursulan vanhimpina asukkaina. Olivatko he paenneet vainoja tänne syrjäiseen paikkaan, sitä ei tiedetä.
Mursulaan ei ollut myöhemminkään paljon tulijoita ja se jäi syrjäisyytensä vuoksi pieneksi kyläksi.
Sen maihin kuuluivat vain Mursulanlahden kalliot ja notkot, vähäiset metsät ja pienet pellot. Tienoo sinänsä oli lähteineen ja puroineen luonnoltaan vaihtelevaa ja siellä viihtyivät mm. monet vaativat lehtojen kasvit. Myös metsän riistaa riitti sitä haluavalle.
Vuosien varrella ja vielä ennen talvisotaakin Mursulassa oli nuottakalastusta. Mutta maatalouden kohentumisen jälkeen kalastus muuttui lähinnä kotitarvekalastukseksi. Kylä pystyi silloin jo tuottamaan maataloustuotteita yli oman tarpeen, ja Pitkärantaan oli vesiteitse yhteys, vaikkakin se sokkeloisen saariston kautta oli melko hankala. Varallisuuden lisäys näkyi kuitenkin kohta harmaitten asumusten kohentamisena. Viime vuosina ennen sotaa Mursulan lapset kävivät koulua Syskyän Kuokkasella.
Mursulanlahti oli riittävän syvä nuottaamiseen ja se kelpasi turvalliseksi väyläksi myös maasälpälasteissa Pietariin uiville proomuille ja galjotoille.
Sama lahti on toiminut 1950- luvulta tämän vuosisadan alkuun saakka myös ”syväsatamana”, josta mm. Syskyän (Valamon skiittasaari) rantakalliot ovat louhittuina ja rakennuslevyiksi hiottuina viety proomuilla Venäjän rakennusmarkkinoille. Myös Valamon laivat ovat silloin tällöin vuosittain käyttäneet Mursulan laituria turistien noutolaiturina.
Talvisodan melskeissä Mursula tuhoutui, ja ennen rauhan tuloa rintama pysähtyi sen länsilaitaan. (KH)
Mursulalaisia sukunimiä ennen talvisotaa olivat mm. Ahola, Iljin, Kaunoij, Kunttunen, Lötjönen, Nissinen, Nupponen, Penttinen, Pukarinen, Ronkainen ja Tuunainen
