NIETJÄRVI
Nietjärvi sijaitsee viitisen kilometriä Pitkärannan tehdaskylästä pohjoiseen. Matala, kalaisa järvi on parin kilometrin pituinen ja yhden levyinen ja se on Nietojan kautta yhteydessä Laatokkaan. Järvi antoi entisaikaan oman leimansa viehättävälle kylämaisemalle. Nietjärven paristakymmenestä taloudesta kolmas osa edusti keskinkertaista ja liki sama määrä pienehköjä viljelytalouksia, loput viisi omistivat kukin oman pienen tontin, mutta he saivat pääasiallisen toimeentulonsa Pitkärannan tehtaalta tai metsätöistä.
Karhunkaatajia Nietjärvellä
Nietjärvi kuului Impilahden ns. kalevalalaisiin kyliin. Kylän syntyhistoria ulottui niihin aikoihin, jolloin eränkäynti antoi pääasiallisen toimeentulon ja vasta aloiteltiin kaskiviljelyä. Se sijaitsi syrjässä Aunukseen vievältä tieltä ja näin se oli ollut muinaisten vainojen aikaan suhteellisen turvallinen asuinpaikka. Siellä oli säilynyt myös karjalainen elämisen tapa. ja karjalan kieli. Jo kylän alueiden vanhat nimet Kondien mäki, Kakrahon mäki, oboda (hakamaa), Kuikan mätäs (omistus), Haroin akja (nurkka) kertoivat kyläyhteisön entisistä yhteyksistä. Karjalan kieli solisi vuolaana, niin että vieraamman oli vaikea kaikkea puhetta tajuta.
Kylän kookkaimmat seitsemän tilaa oli muodostettu isonjaon aikana. Simo Härkösen Impilahti-kirja luettelee tarkasti tilat ja niiden asukkaat. Taloista suurin oli Kuikan talo. Sen kokonaispinta-ala oli liki 200 hehtaaria ja viljelty ala 20 hehtaaria. Keskisuurien maatilojen peltoala oli keskimäärin kymmenkunta hehtaaria. Isonjaon ajan tyypilliseen tapaan tilojen maat saattoivat olla kolmessakin eri lohkossa toinen toistensa lomassa ja se haittasi niiden tehokasta viljelyä.
Nietjärvi oli 1930-luvulla hyvinvoipa kylä. Pelloilta saatu sato voitiin myydä Pitkärantaan. Jyvät jauhettiin joko Lemetin tai Koirinojan mellitsassa (myllyssä). Vanhan eränkäynnin perintönä ympäristön laajoilla salomailla käytiin metsällä, ja mm. karhujahti kuului lähes jokaiseen talveen. Nietjärvi oli myös antoisa lintujärvi.
Nietjärvellä ei ollut omaa kansakoulua vaan kylän lapset kulkivat päivittäin seitsemän kilometrin matkan Koirinojaan. 1930-luvun lopulla oli alakoululaisia varten kuitenkin perustettu Lemetin kylän kanssa yhteinen kiertokoulu. Myöskään kyläkauppaa ei ollut ja kauppa-asiat hoidettiin Pitkärannassa tai Koirinojalla. Posti kannettiin kylään kolme kertaa viikossa. Kylän opintokerhotoiminta oli vilkasta.
Nietjärven oma praasniekkapäivä oli Neitsyt Marian uhrin päivä 21. marraskuuta. Silloin kutsuttiin sukulaisia kylään kestittäviksi ja sukulaistytöt saattoivat tulla vanhaan tapaan vieraaksi (advoiksi) jo viikkoa ennen praasniekkaa.
Sota-aika nosti Nietjärven valtakunnallisiin uutisotsikoihin. Talvisodan aikana siellä tosin käytiin vain pieniä kahakoita, mutta jatkosodassa alueen kautta kulki ns. U-linja, jolla vihollisen eteneminen pysäytettiin. Rajuissa taisteluissa Maksimoffin ja Siimeksen kenttälinnoitetut linjat murskautuivat ja sekä venäläiset että suomalaiset kokivat suuria miestappioita. Alue jäi kuitenkin rauhantuloon saakka suomalaisten joukkojen haltuun. Pitkärannasta Petroskoin uudelle tielle johtava tieura on nykyään huonokuntoinen ja sitä kautta pääsee kulkemaan vain maastokelpoisella autolla. Nietjärvi on muuten autio kylä, mutta sen etelärannalla on muutamia venäläisten huviloita, datshoja. (TJ)
Nietjärveläisiä sukunimiä olivat 1930-luvulla mm. Aphonen, Harju, Hotti, Järvelä, Järvinen, Kaukola, Kuikka, Maksimoff (Lumialho),Santala, Seise ja Siimes. Nämä perheet olivat uskonnoltaan ortodokseja. Mujusen perhe oli kylän ainoa uskonnoltaan luterilainen.
