RUOKOJÄRVIRuokojärvi oli vauras maanviljelyskylä. Sille luonteenomaisia olivat melko laajat peltoaukeat, vaarat sekä lammet. Se tunnettiin vahvasti ”kalevalaisena” kylänä. Kylän väestöpohja oli vanhaa, koska sen pääosin ortodoksinen asujaimisto näyttää palanneen vainovuosien jälkeen asuinsijoilleen uskollisemmin kuin monen muun Impilahden kylän väki.
Kylän ympäristön vaikeakulkuisesta maaston korpimetsissä oli lymypaikkoja. Sellainen oli mm. Piilomäki, jonne ihmiset olivat paenneet ison vihan aikaan.
Kylässä oli järvi ja useita lampia. Itse Ruokojärvi oli noin 1600 metriä pitkä ja 800 m leveä ruokorantainen, kirkasvetinen ja kalaisa. Kylän länsirajalla olivat perätysten Mustalampi, Poikalampi ja Satisenjärvi. Kylän pohjoisrajalla taas Lyyrinlammet ja itälaidalla pieni Okrulampi.
Ruokojärven tihein asutus ja peltoaukeat olivat järven ympärillä. Lännessä viljelyaukeat ulottuivat pitkälle Hippolan puolelle ja jatkuivat järven koillispuolella Juutolaan, jonka läpi kulki maantie. Kylän kaakkoiskulmassa olivat Jehrilänmäen aukeat. Myös pieniä viljelyaloja oli siellä täällä puutarhamaina.
Kylän maisemalle luonteenomaisia olivat vaarat ja mäet. Kaakkoislaidalla oli Kielomäki, sen pohjoispuolella Tuulivaarat ja kylän itälaidalla Lehmivaarat. Samalla suunnalla kohosivat Perhonmäki, Rinteenmäki ja Niinivaara, joista viime mainittu ylti merenpinnasta 117, 2 metrin korkeuteen. Pohjoispuolella olivat Valkeavaara ja Haukkavaara. Kulismajoen takaisen Iivananselän idänpuoleinen kallioseinämä putosi jyrkkänä veteen. Kylän pohjoislaidalla kohosi Lyyrinmäen laki 124,1 metrin korkeuteen. Sieltä sekä läheiseltä Tetrinmäeltä louhittiin kvartsikiveä, joka rahdattiin Kitelän aseman kautta Vuoksenniskaan teollisuuskäyttöön. Vaaranmäki ja Mikkilänmäki sijaitsivat kylän laitamilla, ja Patavaara eli Patakukkula kylän keskellä lähellä teitten risteystä. Talvisodan aikana Patakukkula tuli tunnetuksi ankarien taistelujen paikkana, ja pääosa kylän taloista vaurioitui pommituksissa.
Kylän kauneimpiin maisemakohtiin kuului Kulismajoen Jukakoski. Sen putouskorkeus oli 17 metriä ja kevättulvien aikaan se oli suosittu matkailunähtävyys.
Ruokojärvellä oli ennen talvisotaa 135-140 asuintaloa tai mökkiä. Perheistä liki sata oli ortodokseja. Kirkkomatkat suuntautuivat joko kuuden kilomerin päähän ortodoksien Kitilään tai Impilahden luterilaiseen kirkkoon, jonne kertyi matkaa liki 10 kilometriä. Perheitten elämäntavat ja kielen murre olivat aikojen kuluessa muotoutuneet hyvin pitkälti uskontojen perinnepohjalta
Pääosa Ruokojärven asukkaista sai toimeentulonsa maataloudesta. Talojen peltoalat olivat yleensä keskikokoisia tai pienehköjä. Vauraimmilla saattoi olla karjassaan yli kymmenen lehmää ja mutta yleensä talouksilla oli kuitenkin yksi tai kaksi lehmää maidonsaannin kotivarana. Viljanviljelyssä oli päästy yli omavaraisuuden ja maitotuotteita vietiin mm. Pitkärantaan. Osa ruokojärveläisistä kävi talvisin ansiotyössä metsissä kaato- ja ajomiehinä ja keväisin uitossa. Kylässä oli myös kirvesmiehiä, muurareita ja maalareita, jotka kävivät työssä kylän ulkopuolellakin. Metsissä riitti riistaa. Pari kyläkauppaa tarjosi välttämättömiä tarvepalveluja. Kansakoulu toimi monin tavoin henkisen elämän keskuksena ja 1930-luvulla siellä kokoontuivat mm. monet yleishyödylliset opintokerhot. Kylän omassa suojeluskuntatalossa tarjottiin maanpuolustusopetusta ja se toimi myös juhlien ja teatteria harrastavien kokoontumispaikkana. Kylä vaali kiinteästi vanhaa karjalaista runonlaulu- ja praasniekkaperinnettä. (TJ)
Ruokojärveltä lähtöisin olevia sukuja
Ahava, Ahjolinna, Ahola, Borisoff, Brikaatti, Feodoroff, Hassinen, Huttu, Hämäläinen, Härkönen, Jelve, Juga, Juka, Jurvanen, Jyrkinen, Kallio, Karinen, Kastinen, Kirjavainen, Kokkonen, Koksu, Kolju, Kontro, Koponen, Korkkinen, Korniloff, Kuikkaq, Kähkönen, Laakso, Laine, Liimatta, Matsinen, Mujunen, Mölkänen, Mäkinen, Niskanen, Nurmi, Ojanen, Pantsu, Papu, Patja, Pauloff, Petäjä, Pohtinen, Pulkkinen, Pärnänen, Raatikainen, Rajala, Rantala, Rantanen, Riikonen, Rinne, Ruuskanen, Röppänen, Rösy, Saarela, Saavalainen, Salo, Saloniemi, Salovaara, Siilin, Sipolainen, Snäkin, Sotikoff, Stepanoff, Talvela, Tenhiö, Toivola, Tuomela, Tähkä, Virtala, Vottonen, Vuorinen ja Yletyinen. (Kylän kirjoissa oli kaikkiaan noin 800 henkilöä)
