SYSKYÄSyskyän kylä syntyi Laatokan rantaan Sumerian ja Haukkaselän väliin. Sen pohjoispuolella olivat Leppäsilta ja Kitelä. Kylän lounaispuolella avautui Sumerilanlahti, jonka ranta ulottui kylän eteläpäähän. Siellä oli Syskyän saari, jossa sijaitsi Valamon luostarin sivutila.
Kylänä Syskyä mainitaan jo vuoden 1500 vatjalaisen viidenneksen verokirjassa ja kahden Sortavalan pogostan perevaaran veroluettelossa. Sortavalan Riekkalaan kuului tuolloin Syskyän eli Sjuksovon kylän kaksi taloa, joissa asui kolme veronmaksuun kykenevää jousen jännittäjää. Mainitaan myös toinen kylä, Untolan perevaara Syskyän joen luona. Siellä oli yksi ainoa talo. Syskyän väkimäärä lienee tuolloin ollut noin kolmisenkymmentä henkeä.
Kuva: Syskyän eli Hirvosen kylää Jylhänvaaran puuhiomon tehdasalueen vierellä.
Kylän asutus keskittyi joen varrelle ja sen molemmin puolin raivattujen peltojen laitamille. Etelämpänä, keskikylältä Syskynsalmelle tultaessa, oli kallioiden välissä erillisiä viljelyaukeita, joita viljelivät talolliset ja luostari. Suurin yhtenäinen aukeama oli Syskyänjoen suun länsipuolella. Se jatkui joen vastarannalle aina puuhioketehtaalle saakka. Syskyän kylä oli maisemiensa puolesta muuan Impilahden kauneimmista.
Syskyänjoki on virtaamaltaan Sumerianjokea ja Koirinojaa voimakkaampi. Se saa alkunsa Syskyjärven saloilta Syskyänjokena, ottaa mukaansa pohjoisesta Kulismanjoen, virtaa Kitelänjokena ja sitten muuttuu Kitelänjärvestä Hirvosenjoeksi. Joki laskee kapeaan Hirvosenlahteen, jossa sahateollisuusaikana lajiteltiin, niputettiin ja lastattiin salomailta uitettu puutavara.
Jo 1500-luvulla oli Hirvosenkoskeen rakennettu ensimmäinen mylly. Sitä seurasi raamisaha, jonka toiminta jatkui aina 1800-luvun puoliväliin.Vuonna 1906 impilahtelainen tohtori A. Genetz perusti kosken partaalle puuhiomon, joka viimeksi ennen talvisotaa ”Jylhävaaran Puuhiomo”-nimisenä kuului Yhtyneitten Paperitehtaitten omistukseen. Puuhiomo oli paikallisesti merkittävä työnantaja ja sen vaikutus näkyi ympäristössä tasaisesti nousevana hyvinvointina. Jylhävaarassa toimi ns. jatkosodan aikana myös vesivoimala, josta saatiin sähkövirtaa impilahtelaistalouksiin.
Syskyän kylällä oli ennen talvisotaa naapureidensa mursulalaisten kanssa yhteinen koulupiiri. Kauppapalvelut saatiin pääosin naapurikylistä Kitelästä tai Leppäsillasta.
Valamon sivuluostari, pyhän Hermanin muistolle omistettu, sijaitsi lahden suun Syskyänsaaressa. Tämän skiitan rakennuksista komein oli tiilinen kirkko. Muita rakennuksia olivat munkkien asuinkasarmi, varastot ja karjasuojat. Yhteyttä pääluostariin pidettiin veneillä ja laivoilla.
Kuva: Syskynsalmen luostarin pihapiiri.
Talvisodan loppuvaiheessa 1940 alussa myös Syskyä joutui taistelukentäksi. Osa kylän rakennuksista tuhoutui, mutta mm. luostarin skiitan kirkko säilyi pystyssä. Vuosien myötä se kuitenkin on jo lähes kokonaan luhistunut. Syskynsalmen skiitan alueella toimi 1940-luvun lopulta alkaen graniittilouhimo ja kivenjalostuslaitos, josta vietiin rakennuskiveä mm. Pietariin ja Moskovaan. Nykyään alue on hyljättyä teollisuusaluetta.
Paavo Koposen kirjassa ”Esi-isiemme Impilahti” s. 362-368 on laajahko kuvaus Syskyän kylästä. (TJ)
Syskyän kylän kantasuku oli 1700-luvun lopulle Hirvonen. Muita syskyäläissukunimiä olivat myöhemmin mm. Laukkanen, Kapanen, Kotilainen, Kuokkanen, Piitulainen, Ronkainen, Saavalainen, Tapanila ja Vanninen. Kylän asukkaat olivat uskonnoltaan pääosin luterilaisia.
