IMPILAHTELAINEN 2/2001

Impilahtelainen 2/2001 paneutui uuteen seuraan ja seurojen historiaan. Lehdessä julkaistiin myös Korpin Mikon tarinoita, Tarinoita Laatokasta, Laila Hietamiehen haastattelu, sekä paljon muuta miekenkiintoista luettavaa.

Makupalana lehdestä luettavaksi artikkeli Historian havinaa ja uusien tuulien vinkunaa.

Historian havinaa ja uusien tuulien vinkunaa

Pääkaupunkin Impilahtelaisten vuosikokous maaliskuussa oli seuran historian viimeinen. Muut impilahtelaiset tahot oli jo vuoden 2000 aikana lakkautettu ja nyt virallistettiin uusi kaikkien jokapuolella maailmaa asuvien impilahtelaisten seura Impilahti Seura ry.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

uhmaten vanhaa sananlaskua kertaan hieman mennyttä aikaa. Ainakin niille, jotka eivät ole itse eläneet noita aikoja lienee paikallaan pieni kertaus.
Sotien jälkeen hajoitettiin Karjala ympäri Suomen maan. Impilahtelaiset sijoitettiin itäiseen Suomeen, mm. Outokumpuun ja Tuusniemelle. Sukulaisten ja työn perässä matkasivat impilahtelaiset kuitenkin ympäri Suomen.

Viimeiset hetket Impilahdella.

Jatkosodan pauhatessa oli yli yhdeksäntuhatta toiviorikasta impilahtelaista palannut kotikonnuilleen rakentamaan uutta ja uljasta Karjalaa. Palanneita oli 68% koko Impilahden väestöstä. Suurin osa väestöstä oli juuri rakentanut tiluksensa uudelleen, kun käsky lähteä kävi. Impilahti evakuoitiin siviiliväestöstä alkaen 27. kesäkuuta 1944 ja 13.7 oli pitäjä tyhjennetty siviileistä. Aselepo solmittiin 19. syyskuuta 1944. Syyskuun 21.päivä 1944 luovutettiin pitäjä pitkin hampain neuvostojoukoille.

Yhteinen suru ja uuden elämän alku

Jo vuonna 1940 oli perustettu siirtöväenkeskusjärjestöksi Karjalanliiton, jonka toimesta pantiin alulle uusein karjalaisjärjestöjen perustaminen, joista Karjala-seurat muodostivat valtaosan. Jo vuonna 1947 tiedettiin kuntienhoitokuntien pian lakkaavan ja tällöin astuivat ns. kuntasäätiöt myös Karjalanliiton piiriin. Muutaman vuoden sisällä syntyi 34 karjalalaista kuntasäätiötä, kukin niistä edustamaan omaa menettyä kuntaansa tukemaan kunnan asukkaiden elämää niin henkisesti kuin rahallisestikin.

Kuopiossa vuonna 1948 joulukuun 19 päivä vietettiin Impilahden hautajaisia, sillä silloin Impilahden kunta virallisesti lakkautetettiin, kuten myös lakkautettiin Impilahden hoitokunta, jonka viimeiseen kokoonpanoon kuuluivat Kontti Eronen, Aleks Hämäläinen ja Väinö Okkonen.

Vuoden -44 syksystä lähtien oli impilahtelaisten piirissä keskusteltu muistopaasi hankkeesta ja muutoinkin olivat entiset impilahtelaiset pitäneet toisiinsa tiiviisti yhteyttä. Yhteys toisiin evakkoihin oli tärkeä myös siksi, ettei karjalaisia aina Suomessa ymmärretty. Henkisesti raskas kodin menettäminen oli myös aihe, josta ei vieraalle pystytty noin vain puhumaankaan, siksikin side toisiin impilahtelaisiin koettiin tärkeäksi. Impilahtelaisten vuosittaisessa Impilahti juhlassa Suonenjoen maamieskoululla 28. elokuuta vuonna 1948 perustettiin juuri edellä mainituista syistä Impilahtelaisten Seura ry, sekä impilahtelaisten rahallisia asioita hoitamaan oma kuntasäätiönsä -Impiranta Säätiö, jonka nimi tuli tärkeimmistä asutuskeskuksista Impilahti-Pitkäranta. Pääkaupunkiseudulla olivat impilahtelaiset kokoontuneet toistensa kodeissa jo pidemmän aikaa ja näin ikään kuin automaattisesti perustettiin Pääkaupungin Impilahtelaiset, joka ensin toimi Impilahtelaiset Seuran alajaostona ja sittemmin rekisteröitiin omaksi yhdistyksekseen. Jo vuonna 1946 kokoontuivat impilahtelaiset Kuortaneelle muistelemaan Impilahtea, sekä suunnittelemaan tulevaa.

Impilahtelaista menoa yli kuntarajojen

Impilahtelaisten Seuran kotipaikaksi tuli luonnollisesti Suonenjoki, joka oli yhdistyksen perustamiskaupunki. Seuran yksi päämääräisistä tavoitteista, impilahtelaisten kanssakäymisen lisäämisen lisäksi oli myös pelastaa se henkinen perinne, mitä vielä pelastettavissa oli, sekä Impilahden nimi, tavat, tottumukset ja historia.
Pääkaupunki seudullakin tarve yhteiseen toimintaa oli kova. Helsingissä toimi mm. ompeluseura, jonka nimi muutettiin kotiseuraksi sen jälkeen kun myös miehet halusivat osallistua seuran toimintaa. Ompeluseura toimi käytännössä niin, että naiset kokoontuivat vuoron perään toistensa koteihin. Talon emäntä hoiti tarjoilun ja vapaaehtoinen kahviraha meni ompelukerhon kassaan, joilla ostettiin mm. ompelutarvikkeet. Muitakin perinteita pääkaupunkiseudulla on pyritty vaalimaan. Joka vuosi -edelleen kokoontuvat kaikki kynnelle kykenevät impilahtelaiset karjalatalolle perinnelounalle, jossa nautitaan hyvän ruuan lisäksi impilahtelaisista esityksistä. Myös matkoja muualle Suomeen ja Impilahdelle ja Pitkäänrantaan ollaan tehty vuosittain.
Seuran lehti alkoi ilmestymään lehden muodossa vuonna 1954. Sitä ennen oli tärkeimmät asiat tiedotettu kiertokirjein. Alunperin oli lehden nimi "Pääkaupungin Impilahtelaiset", vuodesta 1979 nimi on ollut "Impilahtelainen" ja vuodesta 1994 on lehti mennyt myös Impilahtelaisten Seuran jäsenille.

Uusi seura ja uudet tuulet

Toiminnan hiipuessa Impilahtelaisten Seurassa alettiin käymään keskustelua seurojen yhdistämisestä. Nyt vuonna 2001 on Impilahtelaisten Seura ry virallisesti lakkautettu ja Pääkaupungin Impilahtelaiset ry:n nimi muutettu Impilahti Seura ry:ksi, joka nyt siis toimii meidän kaikkien impilahtelaisten yhteisenä seurana. Kesäinen matka Impilahdelle lienee ensimmäinen yhteinen tapahtuma kaikille impilahtelaisille, sitten vuoden -48. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, muistella menneitä ja suunnitella tulevia. Tervetuloa uuden seuran siipien suojaan ja toimimaan impilahtelaisen kulttuurin säilyttämiseksi kolmannelle vuosituhannelle ja uusille polville.

Lähteet:

Pääkaupungin impilahtelaiset, viisivuotistaival (v. 1954)

Pääkaupungin impilahtelaiset, jäsenlehti 3/1968

Pääkaupungin impilahtelaiset, jäsenlehti 3/1973

Impilahtelainen 3/1998

Impiranta Säätiö ja Impilahtelaisten Seura 20 vuotta (1969)

Tiina Juurela

Alkuun