IMPILAHTELAINEN 4/2001

Aino Räty-Hämäläinen kertoi perinnelounaalla uudesta kirjastaan. Hän saapui tilaisuuteensa Tapio Hämäläisen kanssa.

Impilahtelainen 4/2001 näytti perinnelounaan tunnelmia ja kertoili muun muassa Impilahtelaisista jouluruuista.

Makupalana: Lähtee kuin tsupukka riehtilästä.

"Lähtee kuin tsupukka riehtilästä"
- Hapankiisseli ja lanttupiiraat ovat impilahtelaisia herkkuja

Monien kauppojen hyllyillä törmää koktailpiiraisiin, joita sitkeästi väitetään sulhaspiiraiksi. Kuitenkaan nämä eivät ole niitä oikeita ja aitoja sulhaspiiraita vaan oikeimman pienikokoisia piiraita, koktailpiiraita. Impilahtelaiset herkut menivät paljoltikin kylittäin, mutta yhteisiä piirteitä perinteikkäille ruuille ja paistoksille myös löytyy. Mitä impilahtelaisten ruokapöydästä sitten ennen sotia löytyi?

Talvitien pappilan pitopöytä ja hapankiisseli

Nykyisin Helsingissä asuva Rauha Marjavuo on oikea ja aito impilahtelainen. Hän on kotoisin Impilahden kirkonkylästä, aivan Laatokan rannalta. Lähellä hänen kotiaan sijaitsi myös Rannankylän hautausmaa. Hän on toiminut tarjoilijana ja muutoinkin apulaisena Talvitien pappilassa. Lapsuuden talviin hän muistelee kuuluneen isona osana nuotan vetäminen Laatokalla. "Silloin paistettiin evääksi lanttupiiraita", muistelee Marjavuo. Lanttupiiraiden kuori valmistettiin karjalanpiiraitten kuoren tapaan, paitsi, että kuori oli hieman paksumpi. Sisään kuoreen laitettiin lanttua ja se valmistettiin sulhaspiiraiden tapaan. Muita erityisesti impilahtelaisia ruokia hän muistelee olevan pyöröset, sultsinat, tsupukat ja tietenkin piiraat. Pyöröissä käytettiin perunasydäntä ja piiraaseen laitettiin ohraa. Marjavuo muistuttaa myös karjalaisesta erikoisuudesta –hapankiisselistä, joka valmistettiin kaurajauhoja hapattamalla. Impilahdella on nautittu myös blinintapaisia hapanlettuja, jotka oli valmistettu lisäämällä taikinaan taikinajuurta.

Talvitien pappilan ruuat olivat suurin piirtein samoja, mitä muissakin talouksissa. Vaikkakin siellä syötiin "herroiksi" oli eturuuat ja alkuruuat, joita ei tavallisessa impilahtelaisessa kodissa välttämättä ollut. Hauska tarina pappilasta Rauha Marjavuolle tulee mieleen kun hän oli töissä Helvi Talvitien häissä. He olivat Piuharin rouvan kanssa valmistamassa saunan eteisessä rosollia kun he näkivät, että sulhanen oli saapumassa kirkkoon. He päättivät, että näitä häitä ei jätetä näkemättä ja kipaisivat hakemaan pyhäpuvut päälle. Hiljaa pellon poikki hiipien kipittivät he kirkkoon, jottei muu väki olisi nähnyt heitä ja koko häät tuli nähtyä! Myös Saima Harmaja oli sisarensa Outi Harmajan kanssa häissä ja Rauha Marjavuo muistaa laskeneensa, että Saima Harmajan hameen helmassa oli 24 rimpsua.

Rauha Marjavuo on päässyt käymään kotitienoollaan kolme kertaa: "Kun ensi kerran näimme Sortavalassa Laatokan, ei siinä voinut muuta kuin itkeä". Hän kertoo matkalla olleen mukana koko kylän porukan, entiset naapurit. Hänelle kotipaikallaan on jäljellä kolme puuta, jotka ovat olleet pihalla jo ennen sotaa.

Joulu Impilahdella

Rauha Marjavuo kertoo Impilahden jouluruokapöytää heillä kuuluneen kinkun, lanttulaatikon, piirakoita ja pyörösiä. Jouluruokiin kuului myös riisipuuro ja rusinasoppa. Jouluperinteisiin heillä kuuluivat myös joulukirkko, jonka jälkeen ajettiin Laatokan jäällä, Impilahdessa hevosilla kilpaa. Joulupäivänä ei vieraisilla naapuruksissa käytä, se oli täysin rauhoitettu ja tapana oli myös ettei joulukirkon aikaan saanut puhua, vaikka ei kirkkoon olisikaan lähtenyt. Hän muistelee erään naapurin tulleen aina tapanina kylään pienen Nalle –koiransa kanssa, kysyen "Onko joulu koissa, tahvana talossa?". Muutoinkin heidän kyläyhteisössään oli hyvin lämpimät välit ja vieraisilla käytiin usein ja naapurien kanssa keskusteltiin paljon.

Hirvosesta Hippolaan ja Polvijärven kautta Outokumpuun

Outokummussa nykyään asuva Martta Mitjonen on kesällä täyttänyt 88 vuotta ja muistaa Impilahden tienoot tarkkaan. Hän on kotoisin Hirvosen kylästä, Laatokan rannalta. Naimisin mentyään vuonna 1936 muutti Martta Mitjoseen Hippolanmäelle. 1939 matkattiin sotaa karkuun ja välillä takaisin, vuonna 1944 oli lopullinen lähtö jota myötä tie johti ensin Polvijärvelle ja sitten Outokumpuun. Hän kertoo asuneensa lapsuutensa muutaman kilometrin päässä Syskyänsalmen luostariskiitasta ja käyneensä siellä usein. Karjalasta hänelle on muistojen ja muutamien kuvien lisäksi säilynyt taulu joka esittää heidän kotitaloaan. Taulu on maalattu 1932 ja postitettu sukulaiselle Kanadaan. Pitkän matkan päätteeksi sen on nyt päätynyt Mitjosen taloon Outokummupuun. Martta on päässyt katsomaan tienoita kaksi kertaa rajojen autettua, vaikkakin pyörätuolilla se on ollut hieman hankalaa. Onneksi avuliaita sukulaisia on löytynyt.

Martta Mitjonen muistelee impilahtelaiseen pöytään kuuluneen tietenkin piiraiden ja ruisleivän. Heillä piiraissa käytettiin ohraa ja silloin tällöin riisiä täytteenä. Jouluna syötiin tavallisia ruokia, saatettiin paistaa tavallisuudesta poikkeavia herkkuja, kuten tsupukoita, joita hän kehuukin yhdeksi parhaista karjalaisista leipomuksista. Martta Mitjonen onkin oikea tsupukka mestari ja näyttää valokuvia tsupukan paistamisesta: "Lähtee kuin tsupukka riehtilästä" nauraa hän kertoo sen tarkoittavan sitä kun jotain tapahtuu nopeasti. Heillä joulupöytään ei kuulunut kinkku, vaan lähinnä palvattua lihaa.
Taika-aineeksi karjalaisissa leipomuksissa ja ruuissa tuntuu muodostuvan voi ja kerma, joita laitetaan lähes kaikkeen. Tsupukat ovat hyvin perikarjalainen ruoka siksikin, että niitä kastetaan eli dipataan kerma-voi kastikkeeseen, jota on keitetty hieman kokoon. Kastike toimii mainosti myös uusien perunoiden kera. Martta Mitjonen sanoo, että leivonnaisiin ja ruokaan laitettiin aina sen rasvaa vaatiessa voita, ruokaöljyä ei heillä käytetty, vaikkakin hän muistelee munkkien Syskyänsalmen luostarissa käyttäneen siemenöljyä ruuissaan. Erityisen impilahtelaiseksi keitoksi hän kertoo ohrarokan, johon laitettiin palvattua lihaa ja ohraa, keitettiin ja välillä pidettiin uunissa, useita tunteja muhimassa ja samalla keittoon tuli kaunis pinta.

Tiina Juurela

Alkuun