PIENTÄ TIETOA KOTISEUTUMATKOJA OPASTAVALLE Tästä Kohteet kartalle
KIRKONKYLÄ ympäristöineen:
Impilahden kirkonkylä jää vanhan Impilahti-tien varrella. Uusi ohitustie kulkee kylän pohjoispuolitse
Kirkonkylän SANKARIHAUTA-ALUE on vanhan päätien välittömässä läheisyydessä, entisen kansakoulun alapuolisessa rinteessä. "Impilahden sankarivainajat"-kirjassa vuodelta 1943 mainitaan, että "Impilahdella syntyneitä, siellä koko elämänsä ajan työskennelleitä ja pitäjään muualta muuttaneita sankareina kaatuneita” on kirjaan nimetty 373.
1939-1944 sankarihauta-alueen ympärillä on koristeistutuksia. Muistokivi "Kaatunut sankariristi" asetettiin paikalleen v.1993. Vapaussodan sankaripaadessa v. 1918 on 13 nimeä.
GENETZIT:
Perheen isä oli Impilahden kruununvouti. Emil G. mainitsee mm. teoksessa "Suomen sana" 5/ s.311 v.1915 kotipaikastaan, että Impilahti-nimi loihtii hänen eteensä "maan kolkan niin luonnonihanan, ajan niin onnellisen, perhe ja kotirakkautta niin täyden, että se saa sydämen syvimmät kielet värähtelemään."
Genetzien talo sijaitsi Uunolassa (katso Paavo Koponen: Muistojemme Impilahti, s.24), mutta pian kruununvouti rakennutti uudisrakennuksen Ojamoon. ( noin kilometrin verran Itä-Karjalan kansanopistolta etelään). Rakennuksen sijaintipaikkaa on nykyään vaikea löytää maastosta.. Genetzien perheessä oli kaikkiaan kuusi lasta. Tunnetuimmat heistä olivat
Arvid Genetz 1848-1915
suomal.ugril.kielentutkimuksen professori, runsaasti matka-ja kansankuvauksia. Runoja mm."Herää Suomi","Väinölä","Karjalan lapset"
Emil Genetz 1852-1930
toimi mm.saksan, ranskan ja venäjänkielenopettajana Hämeenlinnassa ja Haminan kadettikoulussa, opetti lausuntaa Helsingin yliopistossa, toimi Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtajana. Tullut tunnetuksi erityisesti kuorosäveltäjänä. Teoksia mm."Terve Suomeni maa", Herää Suomi","Karjala" ( Arvi Jänneksen runoihin)
IMPLAHTELAISIA TAITEILIJOITA:
Pianisti Cyril Szalkiewiczin ja näyttelijä Taina Elgin (serkukset) lapsuuden kesäkoti sijaitsi Impilahden rantamaisemassa. Balettitanssija Into Lätin synnyinkoti sijaitsi Impilahden kirkolta n.15 km pohjoiseen, Hiihniin järven rannalla.
Tunnetuin impilahtelainen kuvataiteilija oli pitkärantalainen Laatokan maalari Grigori Auer (1882-1967)
SUMERIAN HAUTAUSMAA n. 3 km Impilahden vanhaa tietä kirkolta itään on nykyisin venäläisenä hautausmaana, joten lähes kaikki vanhat hautamuistomerkit ovat hävinneet. Hautausmaalle johtavan tien voi tunnistaa paikassa, missä rautatie ja maantie kulkevat vieri vieressä. Rautatieylikäytävältä on matkaa entiselle hautausmaan portille n.puoli km.
LEPPÄSILLAN kylään on kirkonkylästä matkaa vanhaa tietä noin 7 km. Kylässä on nykyisin jonkin verran venäläisasutusta. Sen keskustasta n. kilometrin verran Kitelän suuntaan on rautatiealikäytävä. Ennen sitä erkanee uusi tie pohjoiskoilliseen, Lemettiin (Petroskoihin). Tietä pitkin pääsee myös Hippolaan, jonne on matkaa n. 3km. ja edelleen Satiseen ja Ruokojärvelle.
HIPPOLAN kylässä ei ole nykyisin asutusta. Pakkasen myllypadon raunion kohdalta johtaa heikkokuntoinen ja nykyään jo lähes maastoon hävinnyt tieura peltoaukean laitaa Kitilään ja toinen rinnettä ylös Hippolan järven rantaan. Talvisodan aikaan suomalaisten puolustuslinja kulki Hippolan rinteillä, ja järven jäällä jyrkän rinteen katveessa olivat asemissa Kitelän suurmottia (168.D) pehmittävät kranaatinheittimet. Kesäaikaan järvi on kaunis ja mäeltä avautuu avara maisema etelään Kitilän laaksoon. Vasemmalle jäävät Jonnisenmäen ja Kelivaaran kukkulat, taustalle Solanselkä ja Polviselkä.
Hippolan rinne on reheväkasvuista lehtomaastoa. Puron varren pensaikoissa voi kuulla alkukesällä mm.satakieltä, kultarintaa, lehtokerttua ja muita mestarilaulajia.
Runonlaulaja Matroona Kyyrönen on syntynyt Suistamon Leppäsyrjässä v.1843 ( kuollut v.1923). Hän asui Hippolassa Pauloffin talossa mutta eli pääosan elämästään Kitilässä. Kalevalaseuran pystyttämä muistomerkki on säilynyt Haukkaselän hautausmaalla. Impilahtelainen-lehdessä 2/1996 on Simo Härkösen kirjoittama juttu Matroonasta ja muutama näyte hänen itkuvirsistään. "Esi-isiemme Impilahti"-kirjassa hänestä on maininta s.135.
KITILÄN kylä oli v.1939 viimeinen tämän rintamasuunnan kylistä, jonka suomalaiset polttivat. Kitilään muodostui samanniminen suurmotti, jossa venäläinen 168 divisioona oli lähes kolme kuukautta saarroksissa ja sitä huollettiin pääasiassa ilmateiste.
Alakylälle jäi sodan jäljiltä pystyyn vain kolme rakennusta. Niistä nahkuri Luukkosen talon raunio erottuu maastosta Hippolanojan partaalla. Venäläiset ovat rakentaneet kylän länsiosasta ( ent. poliisi Levosen talon kohdalta) alkavan tien oikaisun alakylän ohitse. Heinittynyttä vanhaa tieuraa pääsee edelleen Hippolanojan yli jokiniemeen, mutta maantiesilta kylän kaakkoislaidassa (Kyllikki Mäntylän "Punainen silta") on luhistunut. Jokiniemellä ei ole asutusta. Venäläisillä on siellä pieniä peruna- ja kasvimaita ja muutamia yksinkertaisia asuinkojuja.
(Osa KITILÄN taloista on merkitty uuteen 1:10.000 kyläkarttaan. Linkki : Kitilän talot)
KITILÄN järvi on uuden kirkon kummulta katsoen lounaassa. Kylän puoleisella laidalla on ns. Pikkulampi ja Vannisen mäki, jossa ennen sotaa oli kirjailija Kyllikki Mäntylän isän huvila. Vanninen piti Kitilässä kauppaa 1920-luvulla ja hankki itselleen huvilatontin lammen rannalta. Huvilan raunio on vieläkin löydettävissä. Sieltä avautuu kaunis näkymä Pikkulammelle ja Kitilän järvelle.
Kyllikki Mäntylän kirjallinen tuotanto liittyy monilta osilta Kitilään ja Huunukkaan ja mm. hänen ehkä tunnetuimman näytelmänsä "Oprin ja Oleksin" henkilöitten esikuvat on arveltu poimitun Kitilän Jonnisenmäestä.
Kitilän järven ranta on nykyään pajuryteikköä ja luonnonvaraan jäänyttä lehtometsää. Kevätkesästä se on mitä mainioin ornitologinen kohde. Sieltä voi tavata kaikki mahdolliset tämän alueen lehdon laulajat. Järven kaakkoisrannan luhtaniityt ovat keväisin pienkahlaajien valtakuntaa. Siellä on runsaasti mm.töyhtöhyyppiä, kuoveja ja vikloja. Rehevän kasvustonsa vuoksi aution kylän lehdot ja rantaniityt ovat luonnosta kiinnostuneille mieluisa samoilukohde. Laajat kulleroniityt ovat varhaiskeväällä maisemalle leimaa-antavia. Järven rantaan pääsee polkua pitkin vanhalta Simo Sulun navetan rauniolta Mursulan tiehaaran (entisen kansakoulun) tienoilta. Järvi on hiekkapohjainen ja sen verran avorantainen, että siinä voi pistäytyä uimassa.
Kitilän uuden kirkon betoniportaat ovat säilyneet ehjinä. Kirkon raunion takana sijainneet pappien haudat ja muistomerkit ovat tuhoutuneet
Sulku/Siilinin mäki on vanhan tien varrella noin 200 m uudesta tieoikaisusta itään. Tien kalliolouhoksesta löytyy ”kitilänkiviksi” nimettyjä korukiviä, almandiinigranaatteja.
Vajaat puoli kilometriä Sulku/Siilin karttakohdasta mäen jälkeen lähtee välttävästi autolla-ajokelpoinen tie Pieloinmäkeen ja Jonnisenmäkeen . Talojen rauniot ovat peittymässä metsän alle. Pieloinmäen itälaidasta oikealle Toutiin-lammelle kaartuva tie johtaa hylätylle kivilouhokselle.
Itään edelleen JONNISENMÄKEEN johtava polkua on hankala erottaa maastosta. Pienen Myllypuron jälkeen rinteessä vasemmalla on runoilija Asta Kaste Lehikoisen synnyinkodin raunio. Jonnisenmäkeen pääsee myös Myllypuron vartta seuraten uudelta Lemetti (Prääsä) tielinjalta.
MURSULAN (Haukkaselän) tiehaara on Kitilässä Sulun mäen alapuolella. Runsaan parin kilometrin päässä päätiestä tien vasemmalla puolella on Kitilän seurakunnan v.1910 hankkima Haukkaselän hautausmaa-alue. Venäläiset ovat oikaisseet tien kulkemaan hautausmaan kohdalla lännempää, ja talvisodan aikana tuhoutuneen ja myllerretyn hauta-alueen löytäminen voi nykyisellään olla hankalaa. Hautausmaan muistokivi on välittömästi tien vasemmassa laidassa, kesäaikana osaksi kasvullisuuden peitossa. Muistokiveltä hautausmaa-alueelle on matkaa noin 150 m. Hautausmaalle ovat eräät suvut pystyttäneet uusia ristejä, mutta myös alkuperäisiä metalliristejä ja hautakiviä löytyy maastosta vielä jonkin verran. Matroona Kyyrösen hautakivi on rinteessä aluskasvillisuuden peitossa. Kaikille impilahtelaisille hautausmaille on vuoden 2001 loppuun mennessä pysytetty muistokivet, jotka osoittavat niiden sijainnin maastossa.
SYSKYNSALMEN alaluostari eli Valamon luostarin Hermanin skiitta on Laatokan rannassa. Mursulan tie päättyy sinne. Matkaa Kitilästä on runsaat seitsemän kilometriä. Skiitan tiilinen kirkkorakennus on pystyssä, vaikkakin pahoin raunioituneena. Valokuva vanhasta skiitasta on "Esi-isiemme Impilahti"-kirjan sivulla 104. Vuosikymmenet alueella toiminut kivilouhimo käytti saaren kiviainesta rakennuslevyihin, jotka vietiin proomukuljetuksella lähinnä Pietariin ja Moskovaan. Nykyisin louhimo ja sen tuotantolaitokset ovat autioina ja osaksi raunioituneet.
KITILÄSTÄ noin seitsemän kilometrin päässä Pitkärannan suuntaan oli ennen sotia KOIRINOJAN kylä. Vielä 1900-luvun vaihteessa se oli vilkas kauppapaikka, puutavarasatama- ja telakkakylä, mutta rautatien tulemisen myötä sen merkitys väheni.
KOIRINOJA tuli v.1939 tunnetuksi saarretun venäläisen 168. divisioonan esikunnan sijaintipaikkana ja huoltopisteenä. Kylän pohjoislaidalta erkanee itään Petroskoin tie (Lemetin tie). Se alittaa rautatien. Ennen rautatiealikäytävää on laaja venäläinen siviilihautausmaa. Em. risteyksestä Pitkärannan suuntaan (Myllykylästä) erkanee oikealle kapea kylätie entiseen Koirinojan kylään ja kauniille koskelle. Tiehaara on hirsirakenteisen linja-autopysäkin tienoilla. Koskelle vievä polku poikkeaa vasemmalle noin parin sadan metrin päässä päätieltä.
Vanha LEMETIN ja SYSKYJÄRVEN teitten risteys on Ruunaviidan mäen paikkeilla noin neljä kilometriä Koirinojalta koilliseen. Mottitaistelut v.1939-40 käytiin itäkoilliseen vievän Lemetin tien tuntumassa ja venäläisten 18. divisioona ja 34. panssaridivisioona tuhottiin. Venäläisarvion mukaan seudun taisteluissa menehtyi n. 35.000 venäläistä ja n. 5000 suomalaista. Vanhan Uomaalle johtavan tien varrella on useita venäläisiä sankarimuistomerkkejä. Niistä ehkä tunnetuin on panssarivaunukersantti Tereskovin muistokivi. Tereskov menehtyi taisteluissa talvella v.1939. Hänen tyttärensä on Neuvostoliiton ensimmäinen naiskosmonautti.
Uomaan ja Syskyjärven vanhojen teiden risteysalueen tuntumassa on 27.6.2000 paljastettu "Surunristi"-niminen muistomerkki. Se on suomalaisten ja venäläisten veteraanijärjestöjen yhteishanke.
Muistomerkkialueen ympäristö on kaunistettu istutuksin.
Linkki: SURUN RISTI
Lemetin mottialueen läpi Prääsään ( Petroskoihin) johtava tie on luonnonkaunis. Sen varrella on monta viehättävää metsäharjannetta ja rauhallista salojärveä. Tieltä erkanee ennen Rämeenojan maastoa yhdystie Nietjärven kautta Pitkärantaan. Metsärinteessä ennen Rämeenojaa ,tieleikkauksen kohdalla, uuden tien oikealla puolella on vuoden 1944-sodan ajoilta ns.U-linjan bunkkerin jäännöksiä. Bunkkeri on räjäyttämällä rikottu.
Nietjärven autiokylässä on vielä nykyisinkin näkyvissä taisteluhautakaivantoja( mm.ns. Siimeksen linja) ja muitakin merkkejä sodan ajoilta. Nietjärven kolmipäiväisessä taistelussa v. 1944 venäläiset menettivät kaatuneina runsaat 2000 miestä ja myös suomalaisten tappiot olivat suuret. Tämä taistelu ratkaisi osaltaan koko Laatokan-Karjalan rintaman kohtalon. (Vrt. esim.kirja Jukka L. Mäkelä: Aunuksen savut.)
Linkki: DVD-video KOLLAA, LEMETTI, PETÄJÄSAARI ja NIETJÄRVI
SYSKYJÄRVEN kylä sijaitsi runsaat 10 kilometriä Koirinojan risteyksestä Loimolan suuntaan. Syskyjärven (Loimolan) tie erkanee uudelta Petroskoin tieltä.
Syskyjärven vanhoista rakennuksista on jäljellä vain ns. Hovi( alkujaan metsäyhtiön rakennus) Syskyän joen sillan lähettyvillä. Syskyjärven rannalle vanhan tsasounan paikalle on pystytetty muistokivi. Järvelle vievä tie poikkeaa Loimolan tiestä oikealle vähän ennen jokisiltaa. Sen vieressä on vieläkin näkyvissä metsittynyt estekaivantolinja. Järven rannan peltoaukeilla on kenties tämän suunnan pisin "tankkieste"- rakennelma. Samanlainen on myös kunnalliskodin maastossa muutama kilometri kylästä Koirinojaan päin.
Ruhtinaanmäen tienoilta lähtee yhdystie Ruokojärven suuntaan, mutta Syskyänjoen ja Kulismajoen ylitse vievät sillat ovat niin heikkokuntoisia, ettei matkanteko autolla niitten kautta onnistu.
PITKÄRANTA tuhoutui sodissa melko pahoin. Vanhaa rakennuskantaa edustavat mm. Salmin rajavartioston kivisen rakennuksen raunio Laatokan rannassa, vanha kansakoulu rautatiealikäytävän jälkeen ja apteekkitalo (nykyisin kotiseutumuseo) kylän keskustassa. Kerrostalot ovat sodan jälkeen rakennettuja. Entisen Savilinjan tien varrella on vielä pystyssä hirsirakennuksia, jotka venäläiset rakensivat vuosina 1940-41. Viime vuosina on Pitkärantaan rakennettu lähinnä suomalaisrahoituksen turvin mm. luterilainen ja ortodoksinen kirkkorakennus.
Tiedot koonnut Tauno Judin
Linkki: Impilahden kartan kylien nimiä klikkaamalla esittelysivut.
(Linkit eivät toimi vielä. Tarkoitus on tehdä esim, LEMETTI sanan alle linkki josta aukeaa vaikkapa tuon alueen karttatietoja karttapohjineen. KK)
